Struven polku

Struven polku 42 km

Salvasjärven lapinkylän poroaidalta aukeaa avarat tunturirinteet. Väliin kierretään pieniä lampia ja  ylitetään kapeita purokosteikkoja, vähitellen lähestytään Norjan vastaista rajaa ja maiden välistä poroaitaa.

Mönkijäura myötäilee aidanviertä ja hiljalleen maasto kohoaa ja käy viimein kiviseksi. Jossakin vaiheessa huomaan kadottaneeni mönkijän jäljen kiviseen rinteeseen.

Seuraan kuitenkin aidanvartta ja välillä pysähtelen katsomaan taakseni jäävää avaraa maisemaa. Aurinko paistaa ja poutapilvet luovat omat varjokuvansa rinteisiin, on lämmin elokuun alku. Poroaidan tuntumassa vielä viimeinen tunturi, Stuorra Hanoaivi, ja sitten suunta kohti keltaista rajapyykkiä saraisen rinnesuon yli. Rajakiven vierestä löytyy vanha Karesuvannon ja Kautokeinon välinen markkinapolku. Täällä ei polkua ole enää aikoihin käytetty ja paikoin se on jo vaivaiskoivujen kätkemä. Tässä voi valita reitin joko Kautokeinoon tai Karesuvantoon. Meillä on jo ennalta valittuna suuntana etelä ja Kautokeino, eväitä repussa oli jäljellä vain yhdeksi päiväksi.

Polku vahvistui jonkun risteyksen jälkeen ja matka sujui, kierrellen ja kaarrellen Hietakeron, Kielisen ja Tommuttirovan rinteitä alas Syväjärven hiekkaisille kankaille.

Viimeyö oltiin leirissä Salvasjärven pyöreän poroaidan lähellä Kaakkurijärven rannassa. Leiripaikalle tullessa oli helteinen keli, aurinko paistoi ja oli lähes tyyntä.

Peseytyminen oli matalassa vedessä pulikoimista, uimiseen liian matalaa, vesi oli lämmintä kuin uima-altaassa. Venyttelytuokio jälleen kunto-ohjaajan opastamana.

Katselin kauempaa osallistumatta, alaselkää ja jalkoja olisi kuitenkin hyvä elvyttää päivän polkemisen jälkeen. Venyttelysessioita oli ollut jo edellisinä päivinä iltatoimina ja toisinaan myös päivän lepotauoilla.

 

Yöllä ukkoskuuro jyrähti muutaman salaman verran ja pudotti muutaman vesipisaran leiriin.  Koko matkan ajan oli ollut lämmintä, päivisin jopa kuumaa, hyttyset ja mäkärät olivat häipyneet jonnekin viileämmille ja kosteammille seuduille.

Viiden hengen porukalla olimme lähteneet Hetasta polkemaan ensin maantietä Vuontisjärvelle ja sieltä maastoon Kalgujärvelle, Pöyrisjärvelle, Kivilompoloon ja Salvasjärvelle. Nyt oli jo neljäs ajopäivä ja tavoitteen iltaan mennessä päästä Syväjärvelle vanhan Rajavartioston tuvan lähelle leiriin. Sitten on jäljellä enää viimeisen päivän etappi Lavivaaraan ja tietä pitkin Karesuvantoon.

Syväjärven kankaalla oli edelleen lämmintä. Teltoille yritettiin etsiä koivikosta varjoisia paikkoja. Peseydyttiin järvessä, syötiin ja loikoiltiin ulkosalla. Pohjoisesta päin lähestyi peräkärryllä varustettu mönkijä kyydissään 3 miestä. Tavan mukaan kuljettaja pysäytti pelinsä meidän kohdalla ja vaihdettiin kuulumiset ja samalla selvitettiin mikä leiri kankaalle oli ilmestynyt.

Mönkijäporukka oli tulossa Stuorra Hanoaivilta, olivat pystyttäneet tuoreelle (2005) UNESCO:n Maailmanperintökohteelle, Struven kolmiomittauspisteelle, muistomerkin. Struven kolmiomittauspiste on maanmittauksen ja geodesian historiaa 1800-luvun alkupuolelta. Struve ideoi ja rakennutti kolmiopistejonon Mustaltamereltä Jäämerelle ja määritti mittausten perusteella maapallon muotoa ja kokoa. Struve onnistui mittauksissaan ja laskelmissaan nykytiedon mukaan varsin hyvin. Kolmiopistettä pitää mennä jollakin reissulla katsomaan.

Struven polku Salvasjärven autiotuvalta Syväjärven autiotuvalle on 42km pitkä todellinen erämaapolku. Ei teitä, ei asutusta eikä juuri vanhoja leiripaikkojakaan, vain poroaita merkkinä ihmisen toiminnasta. Maisemat tuntureilla ovat avaria, markkinapolku on koivikkoisilla seuduilla ja Syväjärven hiekkakankaat ja harjut ovat harvaa koivikkoa. Hiekkakankaalla on paikoin tuulieroosion tekemiä kraatereita pintaheinikossa ja jäkälikössä.

Löydät tarkemman reittikuvauksen tästä.

Teksti ja kuvat: Tapio Huttunen.