Korkea-Jehkaksen polku

Korkea-Jehkaksen polku 7 km

Jehkaksen niin kutsuttu ”saksalaisten tie” on mukava pyörälenkki. Kokenut kuski pystyy ajamaan koko matkan Veikkolammille asti nousematta kertaakaan pyörän selästä, toki se vaatii myös astetta kovempaa kuntoa. Aluksi reitti on hiekkatietä muuttuen myöhemmin kivikkoiseksi leveäksi vanhaksi tien pohjaksi. Muutama joen ja ojan ylitys on matkan varrella, mutta nekin pystyy ajamaan tai taluttamaan yli. Veikkolammilta Korkea-Jehkaksen huipulle reitti menee työnnettäväksi, mutta kokenut kuski traili-tai enskapyörällä pystyy ajamaan ja varmasti nauttii huipulta alas tulevasta pätkästä. Kokemattomampikin kuski saa hyvää kivikkotreeniä sekä ylös että alas mennessä, mutta kannattaa olla itselleen rehellinen ja tarvittaessa jättää pyörä Veikkolammille jos lähtee huiputtamaan Jehkasta. Huipun lähettyvillä on paljon isoa irtokiveä ja hieman jyrkempää kuin reitillä siihen mennessä.

Tänä kesänä lumet sulivat aikaisin ja pääsin käymään Jehkaksella ensimmäisen kerran pyörällä jo kesäkuun alussa. Lunta ei ollut enää reitillä ja muutenkin reitti oli mukavan kuiva. Koska minulla ei ole varsinaista matka-ajoon soveltuvaa maastopyörää, vaan enemmän alamäkeen tarkoitettu enduropyörä, ajan yleensä autolla reitin alkuun. Vähän mukavammin rullaavalla pyörällä ei ole pahakaan homma ajella vaikka kylältä asti. Tien alkuun mahtuu muutama auto parkkiin. Jos siinä ei ole tilaa, voi ajaa muutaman sata metriä eteenpäin ja valtatien varrella on isompi parkkipaikka.

Saanaa lähestyttäessä hiekkatie voi olla alku kesästä hyvinkin pehmeä, jopa upottava. Tänä vuonna aikainen kevät ja huono lumitalvi takasivat jo heti kesän alussa mukavan kantavan pohjan. Tällä pätkällä on hyvä lämmitellä jalat joen ylityksen jälkeen alkavaa varsinaista nousua varten. Reitti muuttuu hiljalleen kivikkoisemmaksi, mutta on koko ajan ajettavaa. Kannattaa muistaa myös pitää taukoja ja katsella maisemia.

Ensimmäisen jyrkemmän nousun jälkeen tulee tasaisempaa ja välillä jopa vähän nousevaa ja laskevaa maastoa Veikkolammille edetessä. Tällä välillä voi usein olla vielä lunta pitkälle kesäkuuhun, jopa heinäkuun puolelle. Tänä vuonna lumista ei tarvinnut huolehtia ja reittikin oli pääosin kuiva.

 

Veikkolammilla täytyy tehdä päätös jatkaako nousua jalan, pyörällä vai kääntyykö takaisin. Kesällä voi käydä vaikka uimassa, Veikkolammet taitavat olla pienimmällä vaivalla saavutettava vesistö niin korkealla Suomen rajojen sisällä. Minulla meni autolta tähän tunnin verran leppoisasti polkien. Taukojen pitäminen jäi tällä kertaa, koska lämmintä oli ehkä juuri asteen verran, tuuli oli kova ja luntakin sateli. Kannattaa ihan kesälläkin varautua siihen, että ylhäällä on yleensä noin 5 astetta kylmempää kuin alhaalla.

Lampien jälkeen polku menee hankalammin seurattavaksi, mutta ei tarvitse olla sissikoulutusta sillä pysyäkseen. Ylhäällä ennen huippua kannattaa myös katsella ajolinjoja tarkemmin, jos aiot ajaa huipulta asti. Huipulta avautuu upeat näköalat joka suuntaan, Norjassa näkyvät Lyngenin alpit, Barras ja Ruotsin puolella Pältsan massiivi. Suomen puolella avautuu avara tunturimaisema. Kertakaikkiaan upea maisema! Tällä reissulla en päässyt maisemista nauttimaan, mutta pakkanen ja tuore lumi virkistävät yhtälailla.

Huiputuksen jälkeen alkaakin paras osuus, alamäki! Alku on hieman viettävä, mutta mukavaa ajettavaa. Hankalimpina paikkoina muutama lyhyt rakkakivikon ylitys, ne ovat kuitenkin polulla aika hyvin asettuneet ja kun muistaa olla turhaan jarruttelematta, pyörä rullaa helposti niiden yli. Sen jälkeen on kivaa loivahkoa niittyä jota voikin päästellä aikalailla jarruttelematta Veikkolammille asti, tosi hauska lasku!

Veikkolammilta joutuu taas vähän polkemaan ennen kuin mäki alkaa taas viettää kohti Kilpisjärveä. Tämä osuus onkin kiva lasku kaikille. Kokemattomampi voi harjoitella kivikossa ajoa mukavan loivalla baanalla. Kokeneen kuskin tarvitse ennen laakson pohjaa juurikaan jarruihin koskea, tien pohja on mukavan leveä ja siinä paljon mukavia muotoja ja isompia kiviä, joilta voi jihaata huudellen hyppiä ilmaan.
Tämän laskun jälkeen saavutaan taas hiekkatien pätkälle joka johtaakin jo takaisin autolle.

Muutamia huomiota mitä kannattaa ottaa huomioon Kilpisjärven poluilla.
– Polut ovat aika kivisiä, kannattaa panostaa renkaissa kestävyyteen painon kustannuksella. Itse isona miehenä ajan kaikki ajot litkutetuilla dh-renkailla, pienempi kokoiset pärjää kyllä vähän kevyemmilläkin renkailla. Kuitenkin kaikkein kevyimmät xc-renkaat jättäisin kotiin. Jos sellaisilla haluaa ajaa, kannattaa reppuun heittää pari ylimääräistä sisärengasta ja paikkarasia.
– Sellaiset työkalut mukaan, että pystyt tarvittaessa vaihtamaan pyöräsi sisärenkaat ja tekemään muita pikahuoltoja tarvittaessa. Tielle voi olla pitkä matka ja puhelinkaan ei välttämättä kuulu kaikkialla. Pitkän päivän päätteeksi pyörän talutukseksi muuttuva 7km upea lasku pilaa päivän.
– Ota mukaan lämmintä vaatetta varsinkin alku- ja loppukaudesta. Pakkaa mukaan myös tuulenpitävä kevyt juoksutakki tai vastaava.
– Puroista voi juoda vettä kesällä, tutki kartalta reitti etukäteen, niin saatat säästää repun painossa huomattavasti kun ei tarvitse kantaa vettä tunturiin. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että ihan ylhäällä olevat purot saattavat kuivua kesän mittaan. Ihan alkukesästä sulamisvesien aikaan kannattaa jättää purojen vedet juomatta.
– Hyttysmyrkky! Avotunturissa hyttysiä on harvoin haitaksi asti, mutta metsäpätkillä saattaa tulla ennen aikainen kotiin lähtö ilman myrkkyä.

Löydät tarkemman reittikuvauksen tästä.

Artikkelin teksti ja kuvat: Ville Eskonen.