Kulttuuri­historia

Enontekiöläistä kulttuuria ei ole ilman enontekiöläistä luontoa. Luontaistalous ja paimentolaiskulttuuri näkyvät arkielämässä nykyäänkin.

Kun poro Enontekiölle tuli

Enontekiöllä on asuttu jo varhaisella kivikaudella 8000 vuotta sitten. Ensimmäiset enontekiöläiset elivät metsästyksellä ja kalastuksella, 1600-luvun loppupuolella poronhoidosta tuli tärkeä elinkeino. Poro on puolikesy arktinen laumaeläin, joka vaeltaa ravintoa etsien. Poronomistajat elivät paimentolaisina porotokkia seuraten. Muualta Lapista paimentolaiselämäntapa on kadonnut, mutta Enontekiöllä se vielä elää.

 

Enontekiöläisillä on 20 000 poroa

Poronhoito on edelleen tärkeä elinkeino meille. Poroja on noin 20 000. Porot elävät vapaana luonnossa, mutta jokainen eläin on jonkun omistama. Omistaja selviää korvamerkistä. Porotokkien ohjailu esimerkiksi kesäisin uusien vasojen merkitsemiseksi korvamerkeillä vaatii luonnon ja poron ymmärtämystä, joka on peritty edellisiltä sukupolvilta. Nykyajan teknologiaa moottorikelkoista gps-paikannukseen käytetään helpottamaan poromiehen arkea.

 

Poron tärkeys näkyy myös käsitöissä. Poron sarvista ja luusta on tehty tarve-esineitä ja koruja niin kauan kuin ihminen on poroja paimentanut. Poron parkitusta nahasta, sisnasta, tehdään nykyäänkin erilaisia vaatekappaleita, laukkuja, pusseja ja kenkiä. Perinteisesti sisna parkataan pajuparkissa, mikä antaa sille kauniin vaaleanruskean värin, ja pitkä työstäminen tekee nahasta miellyttävän pehmeän. Käsitöissä poro toimii myös inspiraation lähteenä, joko aiheena tai ominaisuuksien innoittamana.

 

Luonto elättää

Luontaistalous – metsästys, kalastus ja marjastus – kuuluu toimeentuloomme nykyäänkin. Erityisesti hilla ja riekko ovat haluttuja Lapin tuotteita, ja tuovatkin enontekiöläisille mukavasti lisätuloja. Lapin arktisten olosuhteiden sekä keskiyön auringon ansiosta metsissä kypsyvät marjat, yrtit ja kasvit pursuilevat ravintoaineita.