Luonto joka tuntuu

Luonto vallitsee joka puolella ja elämä kulkee sen ehdoilla. Luontoa ei koeta ainoastaan näkemällä ja kuulemalla, vaan se tuntuu luita ja ytimiä myöten. Arktinen luonto opettaa nöyryyttä, ja se houkuttelee vuosittain monia kävijöitä palaamaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Niin kauas kuin katse kantaa

Enontekiöläisen maiseman tunnistaa huikeasta avaruudesta ja kirkkaudesta, jota voi kokea vain puuttomassa erämaassa. Männyt ja kuuset loppuvat melkein heti Enontekiölle tultaessa, ja alkaa tunturikoivun valtakunta. Enontekiö on yksi harvoista asutuista alueista maailmassa, jossa lehtipuu muodostaa puurajan. Suomen korkeimmat tunturit sijaitsevat Enontekiöllä, joista suurin osa Kilpisjärven suurtuntureiden alueella, kuten myös tunnetuimmat Saana ja Halti. Upeita maisemia ei voi sanoin kuvailla, ja kuvakaan ei välitä sitä tunnetta jonka maisema tunturin laelta antaa. Se on vain koettava.

 

Ruska hehkuu

Syyskuussa Lapin koivut ja muut vihreälehtiset kasvit ottavat talteen kesän aikana tuottamansa lehtivihreän. Jäljelle jäävät muut väriaineet, kuten oranssinpunaiset ja keltaiset. Syntyy pökerryttävä väriloisto, ruska. Luonnon värien juhlahuippu sijoittuu Enontekiöllä yleensä syyskuun puoleenväliin. Puut eivät ole ainoita jotka osallistuvat väriloistoon, vaan myös varvut ja ruohovartiset kasvit tuovat lisää väriä maisemaan. Tätä kutsutaan maaruskaksi.

 

Kaamos ja yöaurinko

Valo vaihtelee äärimmäisyydestä toiseen vuodenaikojan välillä. Kesäisin aurinko paistaa vuorokauden ympäri, mutta talvella on parin kuukauden jakso, jolloin aurinko ei nouse lainkaan. Kaamoksena vallitseekin oma värimaailmansa, kun aurinko heijastelee valoaan horisontin takaa, nousematta kuitenkaan näkyviin. Muutaman tunnin päivänvalon jälkeenkään ei ole pilkkopimeää, kun kuu heijastaa valkoisille hangille kelmeää valoaan, revontulten säestyksellä.

 

Kovat talvet

Talvi kestää melkein 200 päivää, ja lunta on eniten Suomessa. Lumi tulee maahan yleensä lokakuussa ja sulaa vasta toukokuun lopulla. Enontekiöllä on keskimäärin Suomen kovimmat pakkaset. Ihmisen lisäksi kovin moni eläinlaji ei täällä pysty elämään. Nisäkkäistä mainitsemme totta kai poron, arktisen ihme-eläimen, jolla on luuytimessään öljyhappoa pakkasnesteenä. Kanalinnut riekko ja kiiruna kuuluvat niiden kuuden lintulajin joukkoon, jotka selviävät hengissä pohjoisimman Enontekiön talvesta ilman meidän lintulautojamme.

Mitä kasveja näit retkesi aikana? Tunnista ne Luontoportissa.