Sinirinta, "Lapin satakieli"

Sinirinta (Luscinia svecica), "Lapin satakieli", on Lapin maakuntalintu ja Kilpisjärven alueen tyyppilintulajeja, jota tavataan tunturikoivuvyöhykkeestä aina paljakan alaosiin asti.
 
Sinirintatiheys saavuttaa huippunsa Kilpisjärven kylässä.  Saanan rinteessä, sinirinnan valtakunnan sydämessä, pesii jopa 50 paria neliökilometrillä.  Koiraiden huomiota herättävän höyhenpuvun lisäksi lajin tunnuspiirteisiin kuuluu sen erikoinen laulu.  Monet hyvät laulajat ovat vaatimattoman värisiä ja monet värikkäät linnut ovat huonoja laulajia.  Sinirinta on poikkeus tästä säännöstä: sillä on upea höyhenpuku ja se laulaa loistavasti.  Sinirinta on myös mestarimatkija.  Kilpisjärven biologisen aseman lintututkijat ovat tunnistaneet sen laulusta otteita 45 eri lintulajien laulusta!  Erikoisuutena ovat kellonkilahdukset ja kitaramaiset näppäilyt, mistä johtuvat sen kansanomaiset nimet kellolintu ja kattilansanganhelistäjä.  Taitavimmat laulajat antavat vaikutelman, että ne laulaisivat kahta ääntä samanaikaisesti.  Yhdistelemällä muiden lajien lauluelementtejä taidokkaasti omaan tunnusomaiseen laulukuvioonsa, sinirinta onkin Lapin laululintujen eittämätön mestari.  Kutsuääni on "dsrap dsrap", aivan kuin tuulessa lipputankoa hakkaavan köyden läpsytys.


Sinirinta    Kuva: Pirkka Aalto

Sinirintakoiraiden laulua kuulee kaikkina vuorokaudenaikoina, usein laululennon aikana taivaalla.  Harmillista kyllä aktiivinen laulukausi kestää vain toukokuun lopulta kesäkuun puoliväliin, sillä pariuduttuaan koiraat hiljenevät ja keskittyvät jälkeläistensä ruokintaan.  Pariutumattomien tai pesinnässään epäonnistuneiden koiraiden laulua saattaa kuitenkin satunnaisesti kuulla myös myöhemmin kesällä.

Teksti:  Juha Merilä ja Antero Järvinen.

Takaisin